Laban-menetelmä – luova tanssi ja tanssidraama, tanssiterapia
Liike luovuuden välineenä; luova liike, luova tanssi, tanssidraama
Kurssituksia ryhmissä, organisaatioissa, työyhteisöissä, yksilötasolla tanssiterapiana.
Perustuu Rudolf Labanin (1879 – 1958) kehittämään menetelmään, joka on vaikuttanut voimakkaasti mm. urheiluun, länsimaisen modernin tanssin syntyyn, tanssiterapiaan ja fysioterapiaan.
Laban-menetelmä vaalii ajan ja tilan tiedostamista, ja sillä on tasapainottava vaikutus yksilöön ja ryhmiin. Menetelmä perustuu nonverbaaliselle kommunikoinnille ja edustaa siten toimivaa ja helposti saavutettavissa olevaa kehollista taitamista ja hallintaa. Laban-menetelmä ja hänen liikkeen teoriansa on universaali kokonaisuus ja riippumaton kulttuurisista erityispiirteistä, koska teorian ja menetelmän lähtökohtana ovat ihminen omine tarpeineen ja maailman asettamat olemassaolon ehdot ja vaatimukset, jotka ovat kaikille ihmiselle samat. Peruselementti ihmisen elämässä on liike, ei ole elämää ilman liikettä. (Margit Carpelan, TaY 2004)
Ihmisenä olemisen kokemisen tarve ja inhimillisyys, sakraaliset riitit, sosiaalinen kommunikointi ja luonnollinen itseilmaisun tarve ovat tanssillisen liikeilmaisun syvät lähtökohdat ihmisissä ja yhteisöissä. Tanssi ja liike ovat tunteiden aktiivista vapautusta eli kehon ja mielen yhteys kauneimmillaan. Sitä voi myös nimittää nykyisin käytössä olevalla termillä mindfulness.